...Pasola Jatkoa 5

Hyvin nukutun yön jälkeen odottelimme Edyn motskari säätöä ja nälkähän siinä tuli. Joten painelimme paikalliseen warungiin vetämään paikallisen riisi kala liha mätön.
Edy saikin motskarit allemme ennen puoltapäivää, joten huollettuamme ne, ajelimme pikkasen ympäri Waikabubakia.
Edy vei meidät perheensä vanhalle talolle, jossa kuulemma asui hullu eno. Talon pihalla oli mahtavia kivipaaseja, monoliitteja, joihin oli haudattu monta merkittävää miestä satojen vuosien ajan, kirkas aurinkoinen päivä ja silti meni iho kananlihalle.
Edy kertoi että vanhan tavan mukaan, kun kuningas kuoli, hänen henkilökohtainen palvelijansa, eli oikea käsi, kylmäverisesti kolautettiin tajuttomaksi ja suljettiin kivipaaden alle pomonsa kanssa, sinne he sitten kuolivat nälkään... Vieläkin vaikutus valtaiset Sumbalaiset pitävät palvelijoita ilman palkkaa, eli orjuus on vielä täysin voimissaan oleva tosiasia.



Tämän hyytävän kokemuksen jälkeen suuntasimme kohti länttä Kodi nimistä kylää kohti.
Olikin hyvä että auto lähti altamme, vapauden ja seikkailun tunne valtasi olemuksemme, virne naamoillame viilettelimme pitkin viidakko teitä. Pysähdyimme hetkeksi yhden luolan luona ja katselimme kun pikku pojat hyppelivät pato altaaseen.
Ja eikun matkaan taas. Ajelimme kukkuloiden huipuilla ja sitten lähdimme laskeutumaan kohti rannikkoa, mutkaista ja ah niin kaunista tietä pitkin. Myöhään iltapäivällä saavuimme Kodiin ja majoituimme kylän ainoaan majataloon, Ibu Storyn ränsistyneeseen, mutta viehättävään kotiin.
Suorin tein lähdimme zekkaamaan ympäristöä ja rantsua, joka olikin kaikessa tyhjyydessään kuin unesta. Koralliriutassa oli vuosien saatossa aaltojen tekemiä reikiä, joista suihkusi vettä mahtavalla voimalla. erinomainen suihku.

Löllöttelimme ja nautiskelimme luonnon kauneudesta auringon laskiessa horisonttiin. Seuraavan aamuna alkaisi paikallinen Pasola...

...Pasola Jatkoa 4

...Matkamme jatkui jäähyväisten jälkeen, pikku lapset vilkuttelivat perässämme ja hiljaksiin tuo pieni pala paratiisia jäi jälkeemme. Ajoimme pienen matkan kukkulan laelle ja sieltä löysimme toisen kylän, johon myös pyysimme luvan päästä sisään.
Paikalliset olivat paljon varutuneempia, joten emme viipyneet pitkään siinä kylässä.
Ajelimme sitten mutkaista tietä ja pysähdyimme ottamaan kuvia siellä täällä.
Päätimme lähteä katsomaan Nihiwatu Resorttia, joka on noin 30km päässä Lamboyasta. Saavuimme sinne auringonlaskun aikaan, mutta koko paikka oli kiinni, kysyimme syytä siihen satpamilta (turva mieheltä), joten kävimme vain ihastelemassa kaunista rantaa ja lähdimme ajamaan kohti Waikabubakia, jonne aikomuksemme oli yöpyä.
Saavuttuamme waikabubakiin, kuskimme oli tosi vaisuna ja meitä alkoi kiinnostaa että mikäs nyt on meininki. Tunnin selvittelyjen jälkeen selvisi ettei auto ollutkaan siltä henkilöltä, jolta olimme sen vuokranneet. Siitä alkoikin sitten kova tinkiminen puhelimitse oikean omistajan kanssa. Söimme ja ja menimme sitten tapaamaan tätä kyseistä henkilöä, joka oli ihan hiilenä saapuessamme hänen taloonsa noin 11 aikaan illalla. Hän pyyteli täysin käsittämättömiä summia, joten maksoimme mistä oli sovittu ja kuskille hyvät ekstrat päälle. Painuimme hotelliin ja oppaamme Edy sitten alkoi säätämään uutta kyytiä meille seuraavaksi päiväksi...

Jatkuu...

...Pasola Jatkoa 3

... Paahtavassa kuumuudessa seurasimme kasvavalla ihmetyksellä taistelijoiden kuntoa, kun he hyökkäilivät yhä uudestaan ja uudestaan toistensa kimppuun. Hiljalleen myös kamera kulmat ja etäisyydet alkoivat tuntua tutummilta liika juokseminen loppui. Seurasin National Geographicin kundeja ja opin heiltä valtavasti kuvaamiseen liittyviä asioita.
Iltapäivästä nousimme pienen mäen päälle ja vain nautimme kauniista näköalasta ja juttelimme paikallisten kanssa.
Sitten päätimme jättää Pasolan taaksemme ja menimme jättämään jäähyväist Sumba Nautilin omistajille, söimme ja painuimme läheisten kukkuloiden uskomattoman kauniisiin maisemiin. Ajoimme viidakko tietä pitkin pieneen Desa Adatiin, eli perinteiseen kylään.

Pyysimme tavan mukaan luvan tulla kylään ja sen saatuamme tapasimme kylän päälikön ja ison liudan pieniä likaisia lapsia, jotka töllöttivät meitä ihmetyksen vallassa. Juttelimme niitä näitä kylän elämästä ja tavoista.
Paikallisen tavan mukaan kuollet asuvat samassa kylässä, isojen kivipaasien, eli monoliittien alla. Monoliitit ovat sikinsokin kylän keskellä. Valtavan kokoisia kivi levyjä joiden paksuus on jopa 60cm leveys 1.5m ja pituus 2.5m. Kivet on aikoinaan tuotu pitkienkin matkojen takaa orjien voimin.



Sumbalaiset talot on rakennettu siten, että ensin pystytetään neljä isoa paalua neliön muotoon ja sitten rakennetaan ensimmäinen kehikko puusta, joka kiertää paalut. Sitten rakennetaan terassi, joka kiertää nuo paalut ja sen korkeus on puolisentoista metriä. Alin kerros muodostuu sitten eläinten asuin tiloksi ja terassista yläspäin rakennetaan taasen puolitoista metriä ylemmäksi nukkuma ja kyökki tilat, korkea katto osuus on sitten varattu ruoka aineksille, jotka ripustetaan kattorakennelmista. Lattiat on tehty bambusta. Korkea tötterömäinen katto joka levenee alas päin, saa aikaan viilentävän ilmanvireen kiertämään talon sisällä. Olin todella ihmeissäni, kun astuimme taloon sisään, kuinka mukavan viileää siellä olikaan. Taloihin ei ole käytetty nauloja lainkaan, kaikki puut ja bambut on sidottu toisiinsa kiinni liaaneilla.



Paikalliset ovat hyvin avoimia, mutta kouluista ei ole paljoa kuultu, paitsi ihan viime aikoina. Vanhemmat ihmiset eivät osaa lukea lainkaan, mutta lapset osasivat laskea kymmeneen ja jopa muutamia sanoja englanniksi.
Puhdas vesi on suuri ongelma, ei niinkään länsi Sumballa, itä Sumba on kuivaa savannia, joten siellä vedestä on pulaa ympäri vuoden.
Malaria tappaa vuosittain satoja ihmisiä. Sumban Malaria on aivo malaria, johon kuolee pahimmassa tapauksessa muutamassa päivässä. Nuoret äidit eivät oikein osaa pitää lapsiensa hygieniasta huolta, joten siihen liityviä sairauksia ilmenee liiankin paljon.
Kylän päällikkö kertoi, että jos sato on huono, niin ihmiset näkevät nälkää. Kylät ovat niin eristyksissä toisistaan, kaupan käyntiä kylien kesken ei siis juuri ole.
Silti kaikista puutteista johtumatta nuo ihmiset tuntuivat onnelisilta omassa pienessä eristyneessä maailmassaan, vailla huolia seuraavasta vuokran maksusta tai puhelin laskuista... Unohtumaton kokemus ja tietenkin teimme pikku ostoksia Ilanin kanssa. Ostimme muutaman käsin tehdyn veitsen ja joitakin poppamiehen lääkepurnukoita. Niillä rahoilla he pystyisivät ostamaan parin kuukauden riisit, jos sadosta ei tulisi hyvä...

Jatkuu, kunhan taas kerkiän....

...Pasola Jatkoa 2

Ja siellä aukiolla olikin jo täysi hulina päällä. Pari sataa miestä hevosineen karauttelivat toisiaan kohti neljässä ryhmässä.
Kansa seuraili tapahtumaa silmät kovana ja hyvin intensiivisesti mukana joka keihään heitossa. Kyllähän ne Elvisteli kovasti alkuun, mutta sitten kun keihäs napshti jotakin kylkeen, niin riemun kiljahdukset ja tanssi alkoi. Taistelijat kiihtyivät taas siitä ja ja joukko rynnäkkö alkoi varsinkin osuman heittäneitten puolelta, kymmeniä keihäitä viuhui ilmassa ja väkisinkin niistä taas joku osui. Pisteen saanut sitten tuuletteli pitkin tannerta ja sai ansaittua huomiota osakseen. Katsojakunta taasen alkoi huomaamattomasti lähentyä taistelijoita, tunteet kuumenivat molemmin puolin ja kiviä, sekä herjuksia alkoi lentää liian paljon. Silloin poliisi ja armeija tuli väliin pitkien keppien kera. Polville ja säärille rennoilla ranne liikkeillä, mutta kipeän napakasti kuitenkin roimivat. Kylän päälliköt komensivat/karjuivat omia kyläläisiään rauhoittumaan...Aika huonoin tuloksin, joten Valtion Voimat kävivät entistä kovakouraisemmaksi. Vihdoin kansa rauhottui sen verran että itse tapahtumaa päästiin jatkamaan.



Oli kyllä mahtava fiilis olla siellä kaiken hälinän keskellä, aurinko porotti suoraan ylhäältä, kumpupilvet purjehtivat länttä kohti. Olin juuri siinä hetkessä, niin täydellisen kirkkain mielin ja täynnä ihmetystä Sumban ihmisiä, kulttuuria ja perinteitä kunnioittaen, plus ihmetellen kuinka pääsisin ehkä just vielä vähän lähemmäksi ratsastajia ottamaan juuri sen hetken kiinni kameran linssin läpi.



Jatkuu...

...Pasola Jatkoa

...Höpöttelyhän meni iltamyöhään, lopulta pääsimme pehkuihin ja en ehtinyt kuin kääntää kylkeä, kun herätyskello jo soi. Auringon ensi säteet hivelivät kaunista maisemaa. Haukottelin, suihku ja eikun baanalle. Rämisteltiin läheiselle rannalle ja siellä olikin jo Ratut, eli paikalliset papit jauhamassa Beetel pähkinää ja valmistelemassa Pasolan alkua. Taikoja tehtiin ja söimme heidän tarjoamaa riisiä joka on hieman ylikypsytetty, joten se on kuin sementtiä jota on sitten todella mukava mutustella.

Höpöteltiin Ratujen kanssa ja kyseltiin niitä näitä paikallisista tavoista, sekä tietenkin Pasolasta itsestään. Ilan kysyi paljonko sitä Beetel pähkinää menee päivässä ja yks Ratu veikeänä vastasie että aamusta puolille päivin ja siitä suoraan iltapäivän kautta iltaan ja jos on vielä illalla hereillä niin sitten silloin myös. Niin hauskasti hän asian ilmaisi, että me nauraa hykerreltiin siellä puskassa ja toisteltiin samaa, kysyivät sitten että maistuisko meillekin ja tietenkin meille maistui.

Tähän väliin huomautan että Beetel on hieman huimausaineen omainen pähkinä, josta tulee hurjasti punaista salivaa eli sylkeä suuhun.
Yksi velmuleuka sitten valmisti meille kahden pähkinän ja muutaman putkilomaisen pavun oloisen kasvin hedelmästä sekä tuoreesta tupakasta, eräänlaisen sössön, joka sitten kauhottiin ammukahvittomiin suihin. Ekakshan se Beetel vie kaiken syljen suusta ja sitten yhtäkkiä suu menee aivan tunnottomaksi ja hieman punaviinimäinen olo valtaa kajuutan. Sitten se onkin pelkkää räkimistä loppuun asti.

Turpa punaisina sitten seurasimme Ratuja rantaan, jonne hevos miehiä alkoikin jo kerääntyä. Itse esi-pasola ei kauaa kestänyt, vajaat 20min. Esivalmisteluthan kestivät noin kolme tuntia. Yksi Ratuista on yhteisön päätöksellä ja sukujuurien vahvalla perusteilla valittu Ratu Nyale, Nyale on sateenkaaren värinen meri-mato, joka esiintyy etelämeren rannoilla vuosittain Helmi-Maaliskuun aikaan. Kun Ratu Nyale on löytänyt seremonian jälkeen Nyalet merestä, itse Pää Pasola voi alkaa, jos matoa ei löydy, niin Pasolaakaan ei voida pitää. Ratu Nyale saa tiedon matojen saapumisesta unessa. Juhla mielellä koko konkkaronkka sitten marssi Pasola tantereelle Lamboya kylän liepeille...

Jatkuu...

Sumban Pasola

No niin vihdoinkin puhelinlinjat laulaa, oli ihan tukossa ja niin olin minäkin. Raivoissa flunnsa iski ja pudotti mut sängynpohjalle. Suomi pojat arvelivat vain että sain vieroitusoireita, kun mun piti luovuttaa Markon Harrikka, sillä hän tuli pariksi kuukaudeksi tänne Balille. No kyllähän se vähän kirvelee...
Nyt jo taas pystyssä ja ah! niin touhukkaana. Eli Sumban reissu:

Lähdimme yhdessä Ilanin, Israelilaisen vanhan ystäväni ja Edyn, luotto prätkä korjaajan vuosien takaa, Sumbalainen syntyjään.
Denpasarin kentältä tunnin hujauksessa Tambolakaan, Sumban luoteis osaan. Siellä meitä oli herra Banbangin (!) järjestämä auto odottamassa, ensimmäisenä tulvahti mieleen...Seikkailu täysin uudessa ympäristössä, siitä onkin aikaa kun olen seikkaillut Indonesiassa, on tultu liikuttua samoja polkuja liian pitkään, mahtava tunne. Tunnin ajon jälkeen saavuimme Waikabubak nimeseen kaupunkiin, joka on Länsi Sumban Pääkaupunki, leppoisa likainen, mutta jotenkin tosi suloinen paikka... Ja jokaikinen pikkupoika ja tyttö huusi kurkku suorana Helloo Misteeer!!! Opettavat sen varmaan koulussa.
Kävimme moikkaamassa Edyn sukulaisia ja maiskuttelimme suumme punaiseksi Beetel pähkinällä, joka on paikallinen tapa. siitä myöhemmin lisää.


Etsittyämme kuskiamme puolisen tuntia, pääsimme matkaan ja heti Waikabubakin ulkopuolelle päästyämme, sukelsimme kiemuraisen viidakkotien kätköihin, hiljalleen tie kapeni ja maisema avautui veheriksi laaksoiksi ja kukkuloksi. Meri siinsi sinisenä ja houkuttelevana. Ajoimme ohi Pasola alueesta, laaja ruohokenttä, pienine kukkuloineen kummallakin puolella, luonnon muovaama taistelu areena. Suhutteimme yhä pienenevää tieta auringon paahtaessa täydeltä terältä. Lopulta saavuimme pienelle aukiolle, valkohiekkainen ranta kutsui ja mehän kirmailtiin ja hämmästeltiin hetken kaunista tyhjää rantaa ja hyökkäsimme nakuina viileään turkoosin siniseen mereen. vapaus!!!

Lähdimme siitä sitten uinnin jälkeen metsästämään yömajaa, jonka löysimmekin Edyn avustuksella hetimiten muutaman kilometrin päästä. Sumba Nautil resort. Mahtavalla paikalla, himan kallis, muuten mukava, viileä uima-allas ja vielä viileämpää olutta, löllimme ja aloimme höpötellä kahden Aussi miehen kanssa, he olivat National Geographin kuvaajia, he olivat tulleet taltioimaan Pasolan. Mukavia heppuja, unelma ammatti.

...Jatkuu töitten jälkeen...

Yhteys...Muodostettu

Hyvää Huomenta Maailma!!!

Kivat sulle sisko kulta, että sait ja jaksoit perehtyä tähän blogeiluun, tässä on sitten hyvä kertoa pikkasen syvemmin mikä meillä oikeen on meininki... Hienoja kuvia vuorilta, hiihtokärpänen puraisi vimmatusti.
Tänään mä muutan takaisin Ubudiin ja yllätysyllätys... Penestananiin, Paulin taloon, eli takaisin lähtöpisteeseen. Niissä maisemissahan meni 5 vuotta. Kirjoitin Paulille meilin ja hän on iloinen kun muutan hänen paikkaansa. On kuulemma ollut hieman hiljaista viime aikoina. Karta on ihan innoissaan mun tulosta.
Mä en kyllä kerkeä kauaa siinä kortteerissa budjailla, perjantaina lähden ystäväni Ilanin ja Jeremiaksen kanssa Sumban saarelle.
Lennämme Tambolakaan, länsi Sumballe ja sieltä autolla Lamboya nimiseen kylään, joka taasen sijaitsee ihan Sumban länsi kärjessä (käsittääkseni).
Lauantaina siellä alkaa Pasola. Pasola on ihka-aitojen hevosmiesten kirmailu tapahtuma, eli homman nimi on se että muutama sata jeppeä ratsastavat paikallisilla konisauruksillaan pitkin poikin suurta ruohokenttää ja viskovat toisiaan keihäillä. (!)
Indonesian valtion viranomaiset kielsivät terävien keihään kärkien käytön jokunen vuosi sitten, sillä seurauksella, että nyt tylpillä keihäillä tähdätään suurimmaksi osaksi vain pään ja kurkun seudulle, eli joka vuosi muutama ukko lähtee autuaille ratsastus maille, joka onkin koko homman juju. Verenvuodatuksella taataan hyvä sato seuraavalle vuodelle. Mutta kaikesta tästä lisää kunhan tulen takaisin Sumbalta..............................Ihan intsinä!!!